Kotipohja Vieno

Otteita Vaarojen Sanomista No 55 17.7.1990

Aktiivinen ja eloisa Elli 1990
Vieno Kotipohja

Ellinpäivien jännittävimpään arvoitukseen saatiin ratkaisu sunnuntai-illan pääjuhlassa, kun Juuan Elli vuosimallia 1990 julkistettiin. Hän on Vieno Kotipohja Kokkokalliolta. Vieno on tehnyt pitkän päivätyön Posti- ja Telelaitoksen palveluksessa. Eläkkeelle jäätyään hän ei kuitenkaan ole jäänyt lepäilemään laakereilleen, vaan kiivas työtahti on vaihtunut yhdistystoimintaan mm. eläkeliitossa sekä lukuisiin harrastuksiin. Elliksi valintaansa Vieno suhtautuu turhan vaatimattomasti. "-Mitäs minä, näillä ansioilla... Mutta tämän ahkeran ja nauravaisen ihmisen ekämänkaari on ollut pitkä, vaiheteleva - ja ansiokas.

Vieno on syntynyt Juuan Vuokossa. Hän on 10-lapsisen sisarussarjan toiseksi vanhin. Kun Vieno oli 5-vuotias, perhe muutti isän työn takia Valtimolle.Siellä asuttiin ensin useassa eri paikassa kunnes Vienon vanhemmat ostivat Haapajärvessä sijaitsevan Hupisaaren. "- Tämä paikka on perikunnalla vieläkin ja käyn siellä itsekin usein. Vaikka vietinkin suurimman osan lapsuuttani Valtimolla, tunnen itseni silti juukalaiseksi.

Sotatoimialueelle töihin 15-vuotiaana

Vieno valittiin 15- vuotiaana Valtimon puhelinkeskuksen hoitajaksi varsinaisen puhelinkeskuksen hoitajan siirryttyä sotatoimien vuoksi linnoitustöihin. Valtimon keskus joutui armeijalle. Vieno työskenteli vielä kuukauden puhelinkeskuksessa. Marraskuussa talvisodan alettua kaikki lapset ja vanhukset evakuoitiin Valtimolta. Samaan aikaan Vieno siirrettiin Elomäen keskuksen hoitajaksi väestönsuojelupäällikön erikoisluvalla, koska hänen alle 16-vuotiaana olisi kuulunut lähteä evakkoon. Elomäen lähellä oli Kokkojoen vartioasema ja Puukarin ilmavalvonta-asema. Junarata kulki vain 300 metrin päässä talosta jossa keskus oli. Elomäkeä pommitettiin moneen kertaan. "- Ratakin oli monta kertaa poikki. Onneksi pommituksissa ei koskaan kuollut ketään", Vieno sanoo.
" - Muistan kuinka kerran pommituksen aikana katossa eristeenä olleet mullat tippuivat niskaan. Ei sitä silloin niin nuorena kai edes osannut pelätä", Vieno miettii. Talvisodan jälkeen Vieno siirtyi takaisin Valtimon keskukseen.

Takaisin Juukaan

Vuonna 1944 Juukaan haettiin puhelunvälittäjää. Vienolle soitettiin ja pyydettiin töihin. Hän aloitti heinäkuun alussa Särkänmäellä sijainneessa pienessä mökissä. Henkilökuntaa oli tuohon aikaa neljä, se tiesi sitä, että joka neljäs yö oli yövuoro. Vuonna 1945 Vieno meni naimisiin ja lapsia syntyi 3. Oma talo valmistui 1952. "- Meillä oli karjaakin; kolme lehmää, kanoja ja hevonen. Vapaapäivinä oli hoidettava pyykinpesu ja leivän teko. Aamulla ennen töihin lähtöä ja illalla töistä tultua lypsin lehmät.

Vuonna 1987 Vieno jäi eläkkeelle virastotalolta teknillisen toimipisteen hoitajan virasta. Hän oli ollut tuolloin 43 vuotta Posti- ja Telelaitoksen palveluksessa. "-No jotenkin minä jouduin sitten Eläkeliiton Juuan yhdistyksen puheenjohtajaksi jo työaikana. Olen ollut siinä hommasa nyt 10 vuotta ja jatkan edelleen. "- Eläkeläiset ovat mukavia ihmisia ja viihdyn hyvin heidän seurassaan. Heillä on elämänkokemusta ja viisautta. Emme me kuitekaan ole mitään kiikkustuolissa istuskelevaa sakkia, vaan matkoilla muissa tilaisuuksissa lentää jatkuvasti hurtti huumori." Vieno-Ellin harrastuksiin kuuluu lisäksi puutarhan hoito, lukeminen, matkustelu, kesämökkeily ja käsityöt.

Vaikeudet kasvattavat

Optimistisen Vienon elämänfilosofia on muodostunut elämänkokemuksen kautta.
"- Jokainen päivä on elettävä kerrallaan. Huolista ei saa ottaa taakkaa, sillä jokaisella päivällä on omat murheensa. Ihmisen on osattava iloita pienistä asioista ja nähdä asioista myös valoisa puoli."