Marja-Leena Vepsäläinen

Muistoja Elli-vuodesta:

Ainutlaatuinen, mielenkiintoinen, antoisa, tapahtumarikas, jopa kiireinen vuosi. Ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Päällimmäinen muisto Elli-vuodesta on pääjuhla, johon sisältyi hellettä, hevosia ja hulluja (kesäteatteri)!! Se oli todellinen juhlapäivä. Jännitys säilyi loppuun asti, eikä edes äitini tiennyt, että minusta tulisi Elli. Vuokonjärven kesäteatterin katsomo oli täynnä väkeä ja tunnelma oli korkealla. Juhlapuhujana oli Arviitti 2003 Erkki Toivanen Lontoosta. Hevoset korskuivat ja multa lensi kavioista kun minut tuotiin hevoskärryillä yleisön eteen! Ehkä tämä vauhdikas alku enteili jo tulevaa Elli-vuotta! Pääjuhlauutiset värikuvineen saivat paljon palstatilaa lehdissä, tietysti omassa Vaarojen Sanomissa, mutta myös Karjalaisessa.

Syksyn kohokohta oli tietysti Ellinvaellus, johon osallistui peräti 70 henkilöä. Arvovaltaisin vaeltaja oli Erkki-Arviitti. Saimme kunnian majoittaa hänet kotiimme. Etelä-Suomen Juuka-Seuran pikkujoulu Helsingissä marraskuussa on ainoa ”pakollinen” Ellin edustustilaisuus. Pikkujoulu oli lämminhenkinen ja mukava, siellä tutustui uusiin ihmisiin. Elliä kohdeltiin kuin kuningatarta. Siellä valitaan aina myös uusi Arviitti. Sain siis uudeksi Arviitiksi Reino Saastamoisen. Tuntui, että olisimme vanhat tutut kun tanssiaskeleet menivät hyvin yksiin ja meiltä löytyi muitakin yhteisiä harrastuksia.

Järjestämiini Ellin seikkailuihin kuuluivat ainakin Ellien Runotuokio Tuomelan tuvalla, Ellinvaellus Koppalon aarnipolulla, Lasten luontopolku Taivaanpankolla, tanssireissu Souvari-humpille Joensuuhun ja Kesäyönmarssi UKK-reitillä. Vuoden mittaan sain olla Ellinä mukana monissa tapahtumissa: mm. Poikolan koulun ekaluokkien luontopolulla, seurakunnan ja Ellien järjestämässä joululaulutilaisuudessa, Karelia-soudun kuntaveneessä, junioridiskossa, ikääntyvien ihmisten liikuntapäivässä, Poikolan koulun kevätjuhlassa, Vikilän talojen avajaisissa ja monissa, monissa urheilutapahtumissa. Elli kuuluu myös pihakilpailun tuomaristoon ja Ellinpäivä-toimikuntaan. Molemmat mielenkiintoisia tehtäviä. Heinäkuun alussa saimme kutsun vierailla terveyskeskuksen vuodeosastolla. Esitimme siellä runoja ja lauluja Raija-Ellin säestyksellä. Tapahtuma onnistui hyvin ja siitä toivottiin jokavuotista perinnettä. Samoissa merkeissä jatkoimme vierailua vielä Tetriahon hoitokodissa.

Varsinainen Elliviikko oli kiireistä aikaa kaikkine tapahtumineen. Keskiviikkona Elliviikon avajaisissa Pitäjänmuseolla olimme Ellien kanssa huolehtimassa kahvituksesta. Kiitos kaikkien mukana olleiden Ellien, että homma hoitui hienosti pienistä ongelmista huolimatta. Avajaisten jälkeen oli vuorossa suojeltavien puiden muistomerkkien paljastus. Sen jälkeen kävimme Pirkon ja Annin kanssa vierailulla Agnes-Ellin luona. Illalla oli vielä ohjelmassa Ellin kokko Kannaksella. Torstaina oli vuorossa Ellien ja Arviittien tapaaminen Pentinniemessä. Sitä ennen kävimme muutamien Ellien kanssa viemässä kukat poisnukkuneiden Ellien haudoille. Lauantaina oli perinteinen Ellinseilaus. Tällä kertaa seilattiin Kelvänsaareen. Sunnuntai alkoi perinnejumalanpalveluksella, jossa Ellit olivat vastaanottamassa kirkkoon tulijoita ja keräsivät kolehdin. Päivä jatkui Eino Kettusen muistomerkin paljastuksella kirjaston aukiolla. Olimme Sinikka-Ellin kanssa airueina. Loppuhuipennus oli tietenkin pääjuhla monipuolisine ohjelmineen ja uuden Ellin julkistamisineen. Tehtäviini juhlassa kuului pihakilpailun palkintojen jako, uuden Ellin huivittaminen ja kaikenlaiset kukitukset. Lisäksi viikon aikana yritimme Jarmon kanssa olla Juuka-Seuran väen apuna erilaisissa Ellinpäivien järjestelyissä. Tekemistä kun riittää niissä jokaiselle.

Toivomuksia ja toimintaehdotuksia tuleville Elleille: Antaudu koko sydämelläsi tähän arvokkaaseen ”virkaan”. Pysy omana itsenäsi. Tee vuodesta omanlaisesi. Kysy apua ja neuvoa muilta Elleiltä ja Juuka-seuran ihmisiltä. Toivoisin, että ainakin Ellinvaellus järjestyisi vuosittain. Syntymäpäivät olisi mukava muistaa jatkossakin ja poisnukkuneita pitäisi kunnioittaa. Elli-kansiota toivoisin täytettävän kun niin ison työn on Raija sitä laatiessaan tehnyt. Kansiosta on ainakin minulle ollut iloa ja hyötyä.

Muuta mainittavaa: Kesällä 2003 filmattiin Joensuun Elli-elokuvaa Paalasmaassa. Olimme itsekin mukana juhannustanssi-kohtauksessa. Eräs hyvä ystäväni lähetti heti Elli-valinnan jälkeen onnittelut, jossa oli värssy ”Kun haluat herättää kansan, herätä nainen. Kun nainen liikkuu, liikkuu koti, kylä ja maailma.” Siitä tuli motto, jota käytin koko vuoden ilmoituksissani. Kirjoittelin ahkerasti Vaarojen Sanomiin Ellin kuulumisia. Kolme Elliä täytti tasakymmeniä vuoden aikana, mutta kukaan ei juhlinut, joten ojensimme heille kirjalahjat Pentinniemessä.
 

Otteita Vaarojen Sanomista No 53 15.7.2003

Juuan Elli vuosimallia 2003 on Marja-Leena Vepsäläinen, joka on tullut monelle juukalaiselle tutuksi urheilun kautta. Marja-Leena kuuluu niihin vapaaehtoisiin, jotka uutteralla työllään pitävät juukalaisten lasten ja nuorten urheiluharrastusta yllä. Marja-Leena toteaakin, että hänelle elämässä tärkeimmät asiat ovat lapset ja metsä. Lasten kanssa touhutessa ja mestässä vaeltaessa mieli virkistyy ja voimat uusiutuvat.

Petrovaaran tyttöjä

Marja-Leena luonnehtii itseään perusjuukalaiseksi. "- Minnuu ei saa täältä mihinkään, hän paukauttaa. Tänne minä olen juurtunut. Kaikki on täällä niin tuttua ja turvallista ja ystävät lähellä. Ennen reissattiin lomilla enemmän, mutta nykyään olen huono lähtemään, jollei kyseessä ole vaellus tai muu luontoretki. Sitäpaitsi juuasta saa kaiken tarvitsemansa."

Liikunnalliset harrastukset ja metsä asettuvat Marja-Leenan elämässä kärkisijoille. Liikunnallisuus juontaa juurensa jo Marja-Leenan lapsuuteen. Petrojärven rannalla kasvanut tyttö taittoi päivittäin parin kilometrin koulumatkansa jalkaisin tai suksilla. Lapsuusmuistot ovat rakkaita. "- Oli se hirmu antoisaa aikaa. Meillä oli sisarusten kesken hyvät välit ja siinäpähän opittiin katsomaan toisten perään ", toteaa viisipäisen sisarussarjan keskimmäisenä syntynyt Marja-Leena.

Oma kotikunta tutuksi

Marja-Leena on työskennellyt keittäjäksi opiskelunsa jälkeen parikymmentä vuotta Juuan sivukylien kouluilla keittäjänä, kunnes koulun lakkautuksen myötä siirtyi pari vuotta sitten Poikolan koululle. Tulevaan tehtäväänsä Juuan Ellinä Marja-Leena suhtautuu myönteisellä mielellä. "- Mutta kyllä tehtävä minua pikkuisen jännittääkin. Onhan se suuri kunnia olla Juuan Elli. Ei minun kauan tarvinnut miettiä suostumusta, kun valinnasta ilmoitettiin. Liikkuvaisen Ellin mukana saavat juukalaiset varautua liikunnallisiin haasteisiin. "- Minun mukanani joutuu ainakin vaellukselle", lupaa Marja-Leena. Vaelluksia ei Ellimme tahdo tarjota ainoastaan liikunnallisista syitstä. "- Samalla minä haluaisin tehdä omaa kotikuntaa tutuksi. Varsinkin sen hienoja maisemia joissa riittää katselemista."